Kurssiesittelyt

ILTAOHJELMAT

UKONKIVI-RISTEILY

Ukonkivi eli Ukonsaari sijaitsee Inarijärven Ukonselällä Inarin kirkonkylän edustalla. Se oli aikoinaan saamelaisten pyhä uhripaikka. Saarella on korkeutta noin 30 metriä, leveyttä 50 metriä ja pituutta 100 metriä. Lähdemme Inarista risteilyaluksella kohti Ukonkiveä. Siellä meillä on mahdollisuus tutustua vanhaan jyhkeään saamelaisten kallioseitaan ja ihailla erämaajärven kauneutta. Paluumatka kulkee vanhaa postireittiä seuraillen. Retki kestää noin 2 tuntia.

SIIDA

Siida on Inarin kirkonkylässä sijaitseva museo- ja luontokeskus. Siidassa toimivat yhteistyössä Saamelaismuseo sekä Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskus. Sana siida on pohjoissaamea nja se tarkoittaa saamelaista lapinkylää tai porokylää. Meillä on siellä opastus. Retki kestää tunnista puoleentoista. Lisätietoa http://www.siida.fi/sisalto.

KURSSIESITTELYJÄ

LEMMENJOKIRETKI | Kikka Laakso

Tutustutaan poronhoito- ja saamelaiskulttuuriin sekä lappilaiseen käsityöhön Lemmenjoella. Kurssi sisältää sekä luennon että tutustumiset Kammigalleriaan, sarvityöpajaan ja Lemmenjoen luontoon. Mikäli on riittävästi osallistujia, voidaan vierailla Kaija Palton huopa-ateljeessa. Koko kurssipäivä vietetään Lemmenjoen ympäristössä. Lounas ja päiväkahvi  nautitaan Lemmenjoella.

PERUSKURSSI | Pirjo Lackberg

Kaksipäiväisellä peruskurssilla tutustumme tärkeimpiin kotimaisiin ja ulkomaisiin värikasveihin/sieniin. Ensimmäisenä päivänä värjäämme pääasiallisesti villalankoja käyttäen suoravärjäystä ja samanaikais- sekä jälkipuretusta. Toisena
päivänä käytämme mahdolliset jälkivärit ja mikäli aikaa jää, teemme joko indigovärjäystä villa/puuvilla/silkkilangoilla tai -kankailla tai kokeilemme jäkälävärjäystä pienimuotoisesti. Kurssi antaa hyvät teoreettiset perustiedot ja -taidot omien värjäyskokeiluiden ja harrastamisen aloittamiseen. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat jo käyneet peruskurssin aiemmin ja
haluavat kerrata oppimaansa. Luvassa on kaksi työntäyteistä päivää, paljon teoriaa ja vielä enemmän konkreettista käsillä tekemistä. Mikäli aiempien vuosien kaltainen tekemisen meininki jatkuu, saamme kotiin viemisiksi runsaasti värikästä
materiaalia tulevia omia käsitöitämme varten.

MAKEAA SINISTÄ PAINOA | Päivi Vaarula

Painamme indigolla käyttäen pelkistimenä sokeria. Kokeilemme selluloosakuituisille, valkoisille ja värillisille kankaille sinisiä rytmejä leimasimilla ja kaavioilla.

LAPIN VÄRIT | Anu Tossavainen

Lapin luonto lumoaa myös väreillään. Tutustu kainostelevaan sudenkääpään, joka piileskelee sammaleiden alla. Hernekuukuseen, joka hämää olemuksellaan, mutta yllättää värin runsaudellaan ja riittävyydellään. Haproa eli tunturisuolaheinää on perinteisesti käytetty ruoanlaitossa ja lääkinnässä, mutta väripataan heitettynä se voi myös tuottaa silmän iloa.

NUTUKKAASTA NAAPPUUN JA SISNASTA SARVILUSIKKAAN | Oda Koivisto

Kun ei ollut marketteja eikä nettikauppoja niin lähes kaikki tarvittavat materiaalit hankittiin ympäröivästä luonnosta. Puu, luu, turkikset, poronsarvet ja jopa kosteikkojen heinät muokkautuivat ihmisten taitavissa käsissä tarvekaluiksi,
vaatteiksi ja koristeiksi. Päivän aikana tutututaan erilaisten esineiden välityksellä pohjoisen ihmisten elämään ja käsityöperinteeseen. Kurssilaiset ompelevat itselleen poron sisnanahasta perinteisen kahvipussin.

SINISEN PADAN AARTEITA | Tuovi Aalto

Kurssipäivän aikana tutustutaan indigovärin lähteisiin, reseptiikkaan ja kyyppivärjäykseen käyden läpi niin indigon esiasteen uuttamisen kuin kyyppivärjäyksen vaiheet. Toivotan, että kasvukausi on suotuisa siten, että saamme riittävästi
myös tuoretta kasvimateriaalia, jolloin kurssiin voidaan sisällyttää koko prosessi tuoreiden lehtien käsittelystä kuitujen värjäämiseen. Kurssi sopii sekä aloittelijoille että aiemmin värjänneille.

ULKOMAISET VÄRIT | Kris-Tiina Valolahti

Kurssilla tehdään värikokeilut mm. fernambucolla, santelilla, sini- ja punapuilla (bresilja), hennalla, kokenillilla, teellä ja kurkumalla käyttäen erilaisia puretusmenetelmiä. Tuloksena herkullinen väriskaala. Teemme värikokeilut villalle.
Vahvoista liemistä jää dippi-iltaan hyvää materiaalia sarvien ja luiden liotteluun.

JUURITYÖT | Elle Valkeapää

Punotaan koivun tai männyn juuresta erilaisia pienesineitä. Materiaali kerätään ennen kurssia itse. Tarkemmat ohjeet juurien keräämisestä kurssikirjeessä.

TINALANKAPUNONTA | Ulla-Maija Vuorinen

Opetellaan tinalankapunonta yhdistäen sitä poronnahkarannekkeisiin, kellonremmeihin tai korvakoruihin. Tinalankapunonta suomessa levisi saamelaisten keskuuteen 1600-luvulla, ja sitä on eniten harrastettu Etelä- ja Keski-Lapin saamelaisalueilla. Alkuperäinen materiaali oli hopea, mutta saamelaiset alkoivat käyttää tinalankaa,
koska sitä oli helpompi työstää ja se oli halvempaa. Tinalanka oli tuolloin poronjänteen ympäri kehrättyä ohutta lankaa. Myöhemmin poronjänteen sijasta käytettiin karhunlankaa. Tinalangalla kirjottiin ja punottiin koristeita yhdistäen
sitä poronnahkaan Kurssin ohjeet ja työtavat perustuvat Mona Callenbergin Tinalankapunonta kirjaan. Ota mukaasi teräväkärkiset sakset, maalarinteippiä, muistiinpanovälineet ja mahdollisesti kello joka kaipaa uutta remmiä. Opettajalta voi ostaa muita tarvikkeita.
Opettajat lähettävät lisätietoa kursseista ennen kurssin alkua.