Sinisen padan aarteita

Värjärikilta

Tuovi Aalto

morsinko3
Morsinkosininen oli jälleen värjäripäivillä mukana työpajojen ohjelmatarjonnassa. Tällä kertaa tuoreet morsingon lehdet (15 kg) saivat ripeän lennon pohjoiseen. Varmuuden vuoksi on hyvä selvittää Finnairilta, mitä lentomatkatavaroissa saa kuljettaa. Lehdet saivat kyydin ongelmitta, mutta kyypissä tarvittava pelkistin kuuluu kiellettyjen aineiden listalle.
Valmiin morsinkouutteen kanssa turvauduin matkahuollon palveluksiin. Tällä kertaa palvelu hieman ontui kuljettaen vain toisen kahdesta lähetetystä 20 litran kanisterista Ivaloon – onneksi edes sen. Toinen kanisteri ei sitten koskaan lähtenytkään Helsingistä eteenpäin halki Suomen.

Värimorsingosta lyhyesti

Värimorsinko (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen ristikukkainen kaalikasvi, joka kasvitieteilijöiden näkemysten mukaan on todennäköisesti kotoisin Etelä-Venäjältä. Suomessa morsinko on ns. arkeofyytti eli muinaistulokas, ihmisen toiminnan ansiosta kulkeutunut ja asettunut maahamme jo ennen 1600-luvun alkupuolta. Vanhin morsinkoon liittyvä havainto on Salosta löytynyt hiiltynyt morsingon siemen, joka on arviolta ajalta 300 jKr. Varmaa ei kuitenkaan ole, onko kasvia jo tuolloin viljelty Suomessa vai mistä siemen on peräisin. Varhaisimmat kirjalliset maininnat morsingosta ovat noin 1600-luvulta, jolloin todettiin kasvin kasvavan Suomen etelä- ja lounaisrannikolla. Tutkimustarkoituksissa morsinkoa on ainakin viljelty Turussa 1760-luvulla.

Lehtisatoa kasvattamaan

Morsinko kasvattaa ensimmäisenä vuotenaan lehtiruusukkeen ja toisena vuotena se kukkii keltaisena muodostaen yleensä myös runsaasti siemeniä. Morsingon siemeniä voi hankkia esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksestä. Siemenet kylvetään maahan keväällä tai varhain syksyllä. Morsinko on melko joustava kasvualustan suhteen tuottaen kuitenkin runsaan lehtisadon parhaiten melko neutraalilla, kevyehköllä ja ravinteikkaalla maalla. Tiiviissä ja kosteassa maassa kasvin juuristo kärsii hapen puutteesta. Villinä kasvavaa morsinkoa löytyy paikka paikoin rannikoltakin, mutta viljellystä morsingosta saadaan enemmän sinisen väripigmentin esiasteita.

Ensimmäisen vuoden lehtisatoa voidaan Suomen olosuhteissa korjata edullisen kasvukauden mittaan hyvinkin pari – kolme kertaa. Indigon esiasteita, isataania ja indikaania muodostuu lehdissä kasvin aineenvaihdunnan tuloksena, mutta vasta eristysvaiheessa syntyy indigo -nimistä väripigmenttiä.

Pigmentin metsästystä

Työskentely aloitetaan tuoreiden lehtien huuhtelulla, jolloin mahdolliset maa-ainekset eivät vaikuta värjäystulokseen. Huuhtelun ja hetken valutuksen jälkeen
kookkaat lehdet silputaan esim. veitsellä ämpäriin tai saaviin noin tuuman levyiseksi suikaleeksi. Näin uuttaminen tehostuu.

Silputtua lehtimassaa voi laittaa astian lähes täyteen lievästi tiivistäen. Sen jälkeen täytetään astia poreilevan kuumalla vedellä ja laitetaan kansi päälle. Lehtimassa saa uuttua kannellisessa astiassa noin 30 – 45 min riippuen veden ja kasvimassan lämpötilasta. Lehtimassaa kannattaa sekoittaa uuttumisen aikana muutamaan kertaan. Mitä kuumempaa vettä käytetään sitä nopeammin uuttuminen tapahtuu. Sopiva uuttumisaika arvioidaan liemen väristä.

Kun uute on väriltään selkeästi punaruskeaa, lehdet voidaan siivilöidä pois. Siivilöityyn liemeen lisätään esimerkiksi pesusoodaa liemen emäksisyyden aikaan saamiseksi (tavoitteena pH n.9 – 9,5). Samalla uutetta hapetetaan vispaamalla tai kaatamalla uutetta astiasta toiseen. Tässä vaiheessa indigo tulee esille liemen aiemman punaruskean värin muuttuessa syvän vihreäksi. Hapetusta kannattaa jatkaa kunnes liemen pinnalle operaatiossa kehittyvä vaahto ei värjäänny enää siniseksi.

Indigon esiasteet ovat nyt veteen liukenemattomana indigona. Uute on valmista kyypin valmistamiseen. Mikäli tavoitteena on värjätä esim. noin 1 kg villakuituja, kannattaa uuttaa noin 10 kg tuoreita morsingon lehtiä.

Värjäyskyypin valmistaminen

Kyyppivärjäykseen soveltuu mainiosti teräksinen värjäysastia. Kotikeittiövärjäyksiä varten 10 litran kattila toimii hyvin. Isompia eriä voi värjäillä ulkona vaikkapa rautapadassa tai isommissa teräskattiloissa.

Värjäystä varten äsken valmistettu liemi pelkistetään seuraavaksi, jolloin tavoitteena on indigon muuttaminen vesiliukoiseksi leukoväriksi. Liemen lämpötilan tulee olla noin 50 – 55 oC. Lämpötila säilytetään näissä lukemissa myös koko värjäyksen ajan. Lämmitettyyn uutteeseen mitataan natriumhydrosulfiittia. Pelkistimenä käytettävää natriumhydrosulfiittia eli natriumditioniittia varataan noin 5 g litralle. Kokemuksen mukaan tarvittavan pelkistimen käyttömäärään vaikuttaa liemen happipitoisuus, joten pelkistintä voi tarpeen mukaan lisätä, kun vasta valmistettu liemi on varsin hapekasta.

Natriumhydrosulfiittia on käsiteltävä varovasti ja kotioloissa esim. liesituulettimen ääressä. Aineen käsittelyssä suositellaan silmäsuojainten, käsineiden ja hengityssuojan käyttämistä. Kemiallisen pelkistämisen yhteydessä muodostuu sulfaatteja, sulfiitteja, tiosulfaatteja ja sulfideja, joten ilmastoitu työskentelytila on paras.

Kyypin pelkistymistä odotellessa värjättävät kuidut kastellaan lämpimässä vedessä huolellisesti. Erityisesti villa ja silkki eläinperäisinä kuituina ovat kiitollisia värjättäviä materiaaleja, mutta villasekoitteetkin toimivat hyvin kyyppivärjäyksessä. Harmaan eri sävyt ovat todella oivallisia lähtövärejä siniseksi värjättäessä.

Natriumhydrosulfiitin annetaan vaikuttaa uutteessa noin 30 – 40 minuuttia. Liemi on valmista värjäykseen, kun nesteen väri on muuttunut alkuperäisestä tumman sinivihreästä kellanvihreäksi. Mahdollisimman vahvan ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi yhtä värjäyserää varten kuituja kannattaa annostella liemeen maltillisesti. Esimerkiksi viittä litraa kohden noin 100 g kuitua on riittävästi. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen voi kyyppiin laittaa taas uusia kuituja, jolloin värisävy on pigmenttien vähetessä edellistä kastoa vaaleampi.

Kuidut lasketaan kyyppiin rauhallisesti. Kattilassa olevia kuituja sekoitetaan rauhallisesti silloin tällöin välttäen samalla hapen joutumista liemeen.

Värjättävä materiaali otetaan kyypistä omien sävytavoitteiden mukaan esim. 5 – 15 minuutin kuluttua. Mitä vahvempaa liemi on, sitä lyhyemmän ajan kuituja tarvitsee pitää kattilassa. Liemestä nostettaessa kuidut ovat väriltään aluksi kellertävän vihertäviä, mutta sininen indigo tulee näkyviin hyvinkin nopeasti kuitujen hapettumisen myötä. Hapettuminen tapahtuu täydellisesti noin 10 minuutissa. Hyvin tummien sävyjen aikaansaamiseksi materiaali kastetaan kyyppiin muutamien minuuttien ajaksi uudelleen ja uudelleen antaen kuitujen hapettua aina kastojen välissä.

Värjäyksen päätyttyä kuidut huuhdellaan kunnes huuhteluveteen ei enää irtoa sinistä väriä. Viimeiseen huuhteluun lisätään etikkaa suhteessa 1 dl / 10 l vettä kyypistä johtuvan emäksisyyden poistamiseksi.

KIRJALLISUUTTA

Indigo; Jenny Balfour-Paul, 1998
le Pastel en pays d´oc; Sandrine Banessy,2002
Das blaue Wunder; Falk Fisher, 1997
Indigo textiles, technique and history; Gösta Sandberg, 1989
A Hanbook of Indigo Dyeing; Vivien Prideaux, 2003
A Dyer´s Manual; Jill Goodwin, 1990

INTERNET MM.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/morsinko
http://www.woad.org.uk/
http://www.dyeplants.de/index.html
http://svenska.yle.fi/matochfritid/hobbyartikel.php?id=1962
http://www.bleu-de-lectoure.com/
http://www.youtube.com/watch?v=hXeectd1GSM (video)

morsinko1

morsinko2

morsinko4

morsinko5

Muut artikkelit

Etusivu
Puheenjohtajan palsta
Vuosikokouskutsu
Vuosikokouksessa kankaanpainotyöpaja
Ennakkotietoa 2015 värjäripäivistä
Vuoden värikkään esittely
Peruskurssi värjäripäivillä
Nutukasta Naappuun
Makeaa sinistä painoa
Tinalankapunonta
Lapin värit