Home / Yleinen / Papu Pirtola on poissa

14
Dec
Papu Pirtola on poissa
Papu Pirtola on poissa
  • Sari
  • 0 Views
  • 0 Kommenttia
  • Ei tageja

Värjärikillan entinen puheenjohtaja, turvetekstiilitaiteilija, Papu Pirtola menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen 18.11.2017. Hän oli kuollessaan 68-vuotias. Papu oli killan perustajajäsen ja toimi yhdistyksessä aktiivisesti erityisesti sen alkuvuosina.

Papu Pirtolan  mielenkiinnon kohteita olivat turvemateriaalin käyttö huovutustöissä  ja rakennuseristeenä, luonnonvärit ja kehräys. Turvemateriaalin hän koki kiehtovan alkukantaisena. Papu opiskeli 70-luvulla Helsingin yliopistossa kansanrunoutta, kirjallisuutta ja kansantieteitä. Kiinnostus mytologiaan, asioiden alkujuuriin ja syntyyn sekä kansanperinteeseen näkyi niin Papun töissä kuin opetuksestakin. Hänellä oli tarinoita, runoja ja kertomuksia oppilaille ja ystäville.

Papun puheenjohtajakaudella,  vuosina 2004 – 2005,  järjestettiin Värjäripäivät Katajanmäen ekoyhteisössä. Suomessa oli tuolloin käynnissä erilaisia turvevillahankkeita,  ja Papun kurssilaiset värjäilivät värikkäitä suomenlampaankikkaroita käytettäväksi turvehuovutuksessa. Samalta aikakaudelta moni muistaa Papun Töölönlahdelle ideoiman turvesaunan. Kilta teki Papun johdolla yhteistyötä myös Hyötykasviyhdistyksen kanssa niin näyttelyn muodossa kuin tutustumalla Annalan puutarhaan.

Värjärinä Papu käytti aina luonnonvärejä. Hän oli kiinnostunut värien terapeuttisista vaikutuksista  ja koki luonnonvärit harmonisoivina. Vuoden 2006 Värjäripäivillä Toivakassa hänen kurssillaan värjättiin punaisia sävyjä krappijuurella ja kokenillilla.  Kehrääjänä Papu oli taitava, ja Evon värjäripäivillä 2008 opiskeltiin nokkoskuidun kehräystä hänen avullaan. Vuonna 2013 Papu valittiin Värjärikillan Vuoden Värikkääksi.

Omia taidetekstiilejä ja pohjallisia hän valmisti huovuttamalla turvetta luonnonvärjätyn villan sekaan. Papun isot huovutetut taideteokset olivat näytteillä mm. vuoden 2012 Värjäripäivillä Helsingissä. Papun henkilökohtainen taiteilijahistoria ulottuu pitkälle 70-luvun puoliväliin, josta lähtien hän on osallistunut erilaisiin yhteisnäyttelyihin niin Suomessa, Virossa, Saksassa kuin Ukrainassakin. Hurahdettuaan turvekuituun vuonna 1992 Papu ryhtyi turvetaiteilijaksi. Suuri yleisö sai nähdä Papun teoksia esimerkiksi kahdessa isossa lapsille suunnatussa kiertonäyttelyssä. Papun viimeiseksi näyttelyksi jäi helsinkiläisessä Papu Galleriassa pidetty Suosta nousseet -näyttely, joka päättyi hänen kuolinpäivänään.

Kiinnostus turpeeseen  vei hänet ympäri maailmaa, ja hänellä oli paljon yhteyksiä esimerkiksi saksalaisiin ja sveitsiläisiin värjäreihin ja käsityöläisiin.  Kontakteja syntyi myös kansainvälisistä huovuttajien tapahtumista sekä International Peat -kongresseista. Papu osallistui vielä toukokuussa 2017 Skotlannissa pidettyyn kongressiin. Taiteen luomisen lisäksi  Papu teki  töitä Snellman-korkeakoulussa erityisopettajana, ja opetti turvehuovutusta kysynnän mukaan.  Hänen kukkiva huumorinsa, mielikuvituksen lento ja nokkelat letkautukset jäivät itselleni yhteisistä vuosista mieleen.

Ja todella, minunkin käsitykseni on, että sipulinkuoriväri ei kestä kovin kauaa, mutta mikäpä tässä maailmassa kestäisi?
Emme mekään, vaikka kuinka värjättäis itseämme!
(Papu Pirtola)

Anna-Karoliina Tetri
Ritu Kokkola
Tuija Timonen

Olen värjäyskärpäsen puraisema käsityön harrastaja Lappeenrannasta. Värjännyt olen kesän 2013 Värjäripäivistä lähtien. Hallituksen jäsenenä ylläpidän näitä sivuja, killan Instagramia ja Twitteriä sekä Luonnonvärjärit-Värjärikilta -ryhmää Facessa. Osallistun myös uutiskirjeen ja Värillä-lehden tekoon. Häärään myös Etelä-Karjalan paikallisryhmän parissa.

0 Kommenttia
Jätä kommentti

You must be KirjautunutLähettääksesi kommentin