Lapin värit -työpaja

Värjärikilta

Anu Tossavainen

lapinvarit3
Kettulammelle kokoontui innokas ryhmä Lapin värit -teeman ympärille. Värin lähteinä olivat hernekuukunen, hapro eli tunturisuolaheinä sekä sudenkääpä (kuva). Hernekuukunen on tuttu sieni eteläsuomalaisille, tosin sitä löytyy myös paikotellen pohjoisesta. Sen sijaan sudenkääpä ja hapro ovat pohjoissuomalaisia värilähteitä. Sudenkäävän esiintyminen arvioidaan harvinaniseksi, mutta viimeisten vuosien aikana sudenkääpää on löytynyt Lapista hyvin. Syksy 2013 olikin huippuvuosi. Sudenkääpä kasvaa männikkömetsissä ja sientä voi kuvata sienimaailman kainoksi kaunottareksi. Kasvutapa on kuntan alla piilotteleva ennenkuin lakin suurentuessa koko sieni nousee näkyviin. Sudenkäävästä saadaan ruskean eri sävyjä sekä kaunista vihreää eri sävyinä. Hapro eli tunturisuolaheinä kasvaa Ylä-Lapissa luonnonvaraisena. Muualla Lapissa se menestyy viljelykasvina puutarhoissa. Hapro kuuluu tatarkasvien heimoon kuten aho- ja niittysuolaheinä. Hapro sisältää oksaalihappoa, joten maultaan hapro maistuu ”happamalta”. Hapahkoja lehtiä käytetään ruoaksi, esim. salaattien makua piristämään. Se oli aikoinaan lappalaisten tärkeimpiä vihanneksia ja C-vitamiinin lähteitä; muuan sen käyttötapa oli eräänlaisen poronmaitojogurtin valmistaminen. Pohjoiset kansat ovat lisänneet hapron avulla maidon säilyvyyttä suolaheinän tavoin. Haproa on voitu säilöä hapattamalla tai poronmaitoon sekoitettuna, jolloin ainakin osa C-vitamiinistakin on säilynyt talveen. Lappilaisille haprosta on ollut apua keripukin torjunnassa. Nykyisin haproa on tutkittu maustekasvina ja lähinnä suolankorvikkeena.
Kettulampi oli eri paikassa kuin muut värjäripäiville osallistujat. Voisi kai sanoa, että vietimme kaksi päivää korkeanpaikan leirillä. Kettulammelle pääseminen vaati hieman pulssin nostatusta, mutta paikkana Kettulampi oli vertaansa vailla. Keskellä metsää värjäyspaikat olivat hyvät, vesi lähellä ja kaiteita käytössä riittävästi eikä ötököitäkään ollut haitaksi asti.
Kurssi aloitettiin tekemällä alustavat suunnitelmat mitä mihinkin pataan laitetaan. Miten ja millä tavalla värjäys tullaan tekemään ja ketkä hoitavat mitäkin pataa. Jokaisella padalla oli oma vastuuryhmä, joiden tehtävänä oli kirjata oman padan toiminnot tarkasti muistiinpanoihin. Otimme jokaisen värjäyksen jälkeen kirjaustuokion, jolloin kirjasimme jokaisen padan reseptiikan kaikille muistiinpanohin. Näin saimme reseptiikan pysymään ajantasalla. Kahden päivän aikaan ehti aika monta pataa ja reseptiä valmistua värjäreillä ja jälkeenpäin olisi ollut työlästä muistella miten kaikki menikään jossakin padassa.
Minkäkö takia otimme reseptien kirjaamisen sydämen asiaksi? Kyseessä oli perusvärjäystä, mutta vaihdoimme väriliemien pH:ta välillä. Normaalien reseptien lisäksi täytyi olla selvillä väriliemien pH ja mahdollisista äkkimuutoksista padoissa. Muistettavaa ja kirjattavaa siis riitti.
Raaka-aineista etenkin sudenkääpä on pH:n muutoksille herkkä. Väriä keitettäessä sudenkäävästä, kannattaa liemen pH:n olla voimakkaasti emäksisen (pH 8-9) puolella. pH -liuskan käyttö tuli tutuksi kahden päivän aikana samoin kuin aineet, joilla pH:ta voidaan muuttaa. Perusaineita ovat mm. kidesooda ja etikka. Ammoniakkia kannattaa käyttää sienten kanssa (esim. sudenkääpä, orakkaat), sillä ilmeisesti kidesooda ei saa aikaan toivottua lopputulosta. Ammoniakin käytössä täytyy olla varovainen ja suojata itsensä asianmukaisin varustein.
Ongelmia väripadassa, väriliemi ei toimi kuten sen pitäisi? Liemi on sakkaista ja langat haaleita, vaikka väriliemi on voimakasta? Tarkista liemen pH! Korjaa vastakkaiseen suuntaan pH:ta ja tilanne korjaantuu -useimmiten. Pari kertaa olen ihmetellyt, jotta mikä kumma liemellä on kun ei millään väri tartu ja liemi on sakkaista. Ensimmäisellä kerralla en osannut asiaa korjata, mutta seuraavalla kerralla putkahti mieleen pH:n muuttaminen. Liekö tullut mieleen ruoanlaiton puolelta, kun joskus olen saanut sooseja juoksettumaan. Tämän ajatuksen myötä tuikkasin väriliemeen pH- liuskan ja korjasin pH:ta toiseen suuntaan. Ja kappas kummaa; väriliemi alkoi toimimaan kuten sen olettikin toimivan. Meille tapahtui juuri tällainen tapaus Kettulammella. Väriliemen pH:n tarkistaminen ja pH:n korjaus toiseen suuntaan. Vaikutus oli välitön. Oppimista parhaimmillaan väripatojen äärellä.

lapinvarit

lapinvarit2

Muut artikkelit

Etusivu
Puheenjohtajan palsta
Vuosikokouskutsu
Vuosikokouksessa kankaanpainotyöpaja
Ennakkotietoa 2015 värjäripäivistä
Vuoden värikkään esittely
Peruskurssi värjäripäivillä
Nutukasta Naappuun
Makeaa sinistä painoa
Sinisen padan aarteita
Tinalankapunonta